Mainoskuvaukset ja elokuvia - Commercial Shooting

(in English below the movie trailer)

Huomenna on jännä päivä, edessä on elämäni ensimmäinen mainoskuvaus. Paljastettakoon tässä vaiheessa sen verran, että kyseessä on iso mainos ja suurilevikkinen, saattaa siis olla, että näyn televisiossa, katukuvassa, netissä... En ole ainoa kuvattava, mutta joka tapauksessa replikoiva. Mukana on sekä julkkiksia että meitä tavallisia kaduntallaajia. Kameraa en ota mukaan, mutta kännykkä on mukana ja jotain siellä saa kuvatakin. Katsotaan, ehkä Instagramiin ilmaantuu päivän aikana jotain, tai sitten ei. En osaa jännittää, mutta jännää on nähdä, mitä televisioon tulevissa mainoskuvauksissa tapahtuu. En myöskään tiedä, otetaanko siellä erikseen still-kuvat vai mennäänkö meidän tavisten kohdalla vain liikkuvalla kuvalla. Joka tapauksessa, saa toivottaa onnea!

Edellisen kerran isommassa jutussa replikoivassa roolissa olin Antti Tuiskun tarinassa Antin äitinä Risteyksessä-sarjassa.

Kävin pitkästä aikaa elokuvissa katsomassa kotimaisen Tulen morsian -elokuvan. En selitä elokuvan tapahtumista enempää, esittely löytyy edellisestä linkistä.
Elokuva alkoi... hiukan jähmeästi. Pelkäsin, että mieheni nukahtaa, joten totesin hänelle, että kyllä pian alkaa varmasti tapahtua. Kiermurtelin hetken itsekin, myönnettäköön. Mutta kuten olin todennut, elokuva sai tuulta alleen ja tapahtumat alkoivat vyöryä vaikka leffa toki olikin tavallaan hidastempoinen. Pääosan tyttö oli lapsellinen rakastuessaan ja käytöksessään, mutta toisaalta, mitä siinä iässä nykymaailmassakaan on. Muistan itse olleeni lapsellinen. Loppujen lopuksi saatoin sanoa, että leffa oli ihan hyvä, ehkä minun tyyppiseni, koska pidän historiallisista jutuista. Jos tarina pohjautuu tosiasioihin, sitä parempi. Hiukan meitä hämmensi suomen ja ruotsin sekaisin puhuminen, ei se elokuvassa haitannut vaan siksi, että mietimme, puhuttiinko tosiaan Ahvenanmaalla 1600-luvun puolivälissä suomea...
Ei tämä elokuva varmastikaan kaikille kolahda, mutta suosittelen silti.

Seuraavaksi haluaisin katsoa nämä:
Palaa luokseni vielä, jossa iki-ihana Juliette Binoche ja nuori Lou de Laâge. Hiukan pelottaa, että tuo leffa voi avata kyynelkanavat enkä minä todellakaan pidä leffateatterissa itkemisestä.
Julieta, Pedro Aldomovarin elokuva. Tarvitseeko siitä siis sen enempää sanoakaan. Tosin, sekin voi olla surullinen.

Samalla reissulla käveltiin taas tämän hienon toimistorakennuksen ohi. Ei hullumpi kolmio tämä!



Katso Tulen morsian -elokuvan trailer tästä:




Tomorrow I will have an exciting day. I will take part to "the first ever in my life" commercial shooting. I can reveal at this stage, that it is a pretty big advertising thing and, therefore, it may be that my face will be seen in television, who knows if in the streets, the Internet ... I'm not the only one but in any case, I have a small line to say. There are both celebrities and us, ordinary people. I am not allowed to carry my camera with me, but the mobile phone is okay and so there may be something in Instagram tomorrow. I am not feeling nervous, but I am excited to see what happens when filming promotional stuff for TV. Neither do I know whether they take still images separately or will we ordinary people be only on video. Anyways, wish me luck for tomorrow!



0

Meikin voima - the Power of Makeup

(in English below the video)

Totta on, että meikin voima on joskus ihmeellinen. Minä en yleensä kovin paljoa meikkaa, ja sen kyllä huomaa. Rajaus meni harakoille ja liian alas. Vaan ei se haittaa. Huomaan myös selvästi, miten minun pitää muuttaa meikkaustapaani. Ikä on näköjään tosiaan tehnyt tepposensa ja luomiväriä täytyy nostaa. Mutta olisipa kiva opetella meikkaamaan oikeasti hyvin!

Minusta näitä on ollut kiva katsoa, näkisin mielelläni lisää näitä meiltä "varttuneemmilta aikuisilta". Joten haastan kaikki videon katsoneet tähän mukaan.

Aurinkoa viikkoosi :)!

ps. tein huomion, etten kaipaakaan 4k:ta, ihan riittävän terävää jälkeä tekee nykyinenkin kultani.
Samoin mietiskelin, että koska emme pysty katsomaan itseämme toisen silmin, video on hyvä tapa tutustua itseensä "toisin silmin".






Ja video:




Yes, sometimes makeup really makes miracles. I don't use much makeup and yeah, it is quite obvious if you watch this video. Eye liner is not how it should be but hey, it is not so very bad :). I also noticed how I should change the way I use eye shadow, age is certainly making changes to my face. Anyways, it would be nice to learn to do makeup beautifully.

Something I have to add. Making videos shows us quite differently. You can not see yourself the way others do, so videos show this to you. And it teaches you a lot.

Have a great week! 
0

Hypoxi-treeni päättyi, tulokset tässä - Hypoxi training ended, time to reveal the results!

(Video with English subtitles)

No niin, Hypoxi on tehty ja käyty. Tuloksia tuli. Itse asiassa, puolivälissä mittaamani tulokset ovat hyvin pitkälle samat kuin nyt studiolla mitatut. Uskon, että lähti nesteitä (Hypoxihan laittaa nesteetkin liikkeelle) plus lähti muutakin, toivottavasti hiukan rasvaa. Joka tapauksessa fiilis on hyvä ja tästä on erinomaista jatkaa omin voimin.
Niin, se jatko. Aion jatkaa käymistä Hypoxi Aleksilla parin viikon välein. Jouluun saakka näin, lisäksi lenkkiä, kuntopyörää ja kahvakuulien leppoisaa heiluttelua. Tammikuussa voisi siirtyä uuden vuoden kunniaksi salitreeneihin ja kevään korvalla huhtikuussa taas uusi 12 kerran jakso Hypoxia. Kuulostaa mainiolta!

Mutta tässä pari asiaa, jotka mieleeni tulivat. On lähes ylellistä käydä salilla, josta löytyvät pyyhkeet ja pesuaineet, on dödöt ja kosteusvoiteet. Viet itse mukanasi vain tarvitsemasi vaatteet. Näillä saleilla ei ole kuin kaksi kuntopyörää, yksi juoksumatto ja kiinteytys"sänky". Tämä tarkoittaa sitä, että ruuhkaa ei ole. Sinulle osoitetaan oma laite, jossa vietät puolituntisesi. Hypoxi-treeni tapahtuu matalalla sykkeellä, siispä hiki ei pahemmin tule ja voit lukea samalla lehtiä tai katsoa televisiota. Vaikka hikeä ei pukkaakaan, silti laitteessa olo tuntuu liikkumiselta. Ei perinteiseltä, koska laite pumppaa sinua koko ajan. Imee ja pumppaa. Itselläni pystypyörä tuntui selvästi raskaammalta kuin makuultaan poljettava.

Makuupyörän taulu. Juuri tuossa kohtaa ollaan nollassa, laite siis imee ja päästää nollatilanteeseen vuorotellen.
mBarit menivät n. -25-30 tienoille.

Makuupyörässä, joka imeeeeeeeeeee.

Makuupyörä
Makuupyörä sisältä. Kuten huomaatte, polkimet löytyy ja pyörää todellakin poljetaan.

Kiinteytyspuku, en tiedä siitä sen enempää. En kokeillut.


Kiva käydä rauhallisessa suihkussa, mukaan ei tarvitse ottaa omia dödöjä tai kosteusvoiteita, ellei halua.


Tällaisella salilla on kiva käydä, tunnelma on aivan toisenlainen kuin esimerkiksi punttisalilla. Täällä on enintään muutama liikkuja kerrallaan, koska laitteita on niin vähän. Tänne ei tulla silloin, kun huvittaa, vaan ajanvarauksen kautta. Täällä näen samanlaisia naisia kuin minä. Ehkä samanikäisiä, saman muotoisia, samoin ajatuksin ja tavoittein.

Hinta on jonkun mielestä kallis. 590 euroa voi toki laittaa moneen muuhunkin asiaan, jos niin haluaa. Jollekin tämä on se hyvä asia. Minulle oli. Olisin voinut toki tsempata enemmän ja jatkaa salaattikuuria loppuun saakka, mutta en halunnut olla itselleni liian rajoittava. Jos itsekurini olisi ollut kovempi, olisi varmasti tullut vielä enemmän tulosta. Olen ihan pikkuisen pettynyt itseeni, mutta en paljoa. Töissä olen päivittäin syönyt keksin tai kaksi kahvin ja teen kanssa, mutta herkuttelu ei missään nimessä ole karannut käsistä. Tämäkin on hyvä saavutus ja itselleen on lupa olla armollinen.

Hauskaa loppuviikkoa!

Tulipa taas astuttua kameran eteen töiden jälkeen. Voisin seuraavalla kerralla paneutua vähän ulkonäköasiaan. Mutta huomaatteko, kyllä poskista näkee, että jotain on tapahtunut!




0
Back to Top