Miksi minä, keski-ikäinen nainen, vloggaan

Miksi minä vloggaan? Vaikka vastasin tavallaan kysymykseen ensimmäisessä videossani, on ehkä jo nyt pienen päivityksen aika.

Fab Forty Something kysyi blogissaan: Onko blogien aika ohi?
Minä uskon, että suositut blogit kantavat vielä pitkälle tulevaisuuteen. Muut, ns. pienemmät blogit ehkä kuihtuvat, koska kaikki toiminta keskittyy suosittujen ympärille.

FFS:n saamien kommenttien perusteella me aikuiset jatkamme pitkään blogien maailmassa eikä meitä vlogit saati vloggaaminen kiinnosta. Suurimmalla osalla ehkä näin, mutta osa meistä innostuu uusista asioista ja "siirtyy eteen päin" (huom! heittomerkit). Itse olen ollut poissa blogimaailmasta muutaman vuoden ja palasin ensisijaisesti vloggaamaan. Silti yhä luen blogeja.

Ajattelin aiemmin, että YouTube ja tubetus on pääasiassa nuorten juttu. Ehkä myös viestintäalan ammattilaisten. Löysin kuitenkin tubettavat tädit sekä sedän ja Katin Asiat. Ei meitä näin aikuisia taida olla vielä kovin paljon enempää, kourallinen. Toisaalta, minkä ikäinen on aikuistubettaja? Itse luen aikuistubettajat päälle kolmekymppisiksi. Ovatko yli 40-vuotiaat sittenkin keski-ikäisiä tubettajia?

Keski-ikäistä jännitti, pelotti ja nolotti ajatus itsensä kuvaamisesta videolle. Ensimmäisestä videosta tulikin kauhea. En osannut käyttää editointiohjelmaa, en tiennyt äänen hallinnasta mitään. Mahdollinen palautekin jännitti. Hirvitti, kun oli oman naaman laittanut niin avoimena esille. Sitten sanoin itselleni: "minä olen tällainen". 

Valokuvat itsestäni ovat useimmiten ns. kauniita, näytän niissä paljon paremmalta kuin elävässä elämässä. Nimitän niitä lohtukuviksi. Video on paljon armottomampi, se näyttää kohdallani keski-ikäisen naisen, väsyneenä. Se paljastaa maneerit. Silti ihastuin videon rehellisyyteen, vaikka samaan aikaan kauhistelin kaikkia tapojani ja ilmeitäni.



Keski-ikäistä naista harmittaa, koska hän ei osaa tehdä niin hyvää jälkeä kuin haluaisi. Haluaisin tehdä laatua, pitäisi olla 4k-kamera, MacBookini hajosi, eli nyt juuri ei ole edes konetta (tässä olisi Applelle erinomainen sponssauksen paikka, voisin ottaa MacBook Pron 15" retinanäytöllä, kiitos!), pitäisi olla toinenkin mikrofoni. Laitetaanko perään vielä, että pitäisi meikata enemmän, jotta näyttäisi paremmalta, puhua sujuvammin ja jättää ilmeilyt sikseen.

Vaan miksi kaiken pitäisi olla viimeisteltyä? Ei itse asiassa pidä eikä tarvitse vaan saa olla juuri sitä mitä on. Vaikka silti voisi tehdä hiukan paremmin...

Niin, minun vloggaamiseni alkoi poikani ehdotuksesta ja innosta opetella uutta. Vloggaaminen on kivaa ja opettavaista. Se on tietynlainen tutkimusmatka omaan itseen. On mukavaa ainakin yrittää verkottua muiden samasta asiasta kiinnostuneiden kanssa.

Korostettakoon vielä, että en väheksy bloggaamista, teen sitä itsekin. Luen mielelläni blogeja vaikka toivonkin meidän keski-ikäisten löytävän enemmän videonkin suuntaan. Ei vloggaamisen ja bloggaamisen tarvitse sulkea toisiaan pois.

Tämän vuodatuksen herätti Hanna Liimataisen kirjoitus LinkedIn'ssä, johon taas törmäsin tägillä #aikuistubettaja Twitterissä. Kannattaa lukea. Aivan asiaa ja jos kiinnostus vlogien ihmeelliseen maailmaan herää, Liimataisen tekstistä löytyy myös vinkkejä tubettamiseen.

Entä sinä? Miksi sinä vloggaat? Tai miksi et vloggaa?


 

Suositut tekstit