Miksi minä, keski-ikäinen nainen, vloggaan

Miksi minä vloggaan? Vaikka vastasin tavallaan kysymykseen ensimmäisessä videossani, on ehkä jo nyt pienen päivityksen aika.

Fab Forty Something kysyi blogissaan: Onko blogien aika ohi?
Minä uskon, että suositut blogit kantavat vielä pitkälle tulevaisuuteen. Muut, ns. pienemmät blogit ehkä kuihtuvat, koska kaikki toiminta keskittyy suosittujen ympärille.

FFS:n saamien kommenttien perusteella me aikuiset jatkamme pitkään blogien maailmassa eikä meitä vlogit saati vloggaaminen kiinnosta. Suurimmalla osalla ehkä näin, mutta osa meistä innostuu uusista asioista ja "siirtyy eteen päin" (huom! heittomerkit). Itse olen ollut poissa blogimaailmasta muutaman vuoden ja palasin ensisijaisesti vloggaamaan. Silti yhä luen blogeja.

Ajattelin aiemmin, että YouTube ja tubetus on pääasiassa nuorten juttu. Ehkä myös viestintäalan ammattilaisten. Löysin kuitenkin tubettavat tädit sekä sedän ja Katin Asiat. Ei meitä näin aikuisia taida olla vielä kovin paljon enempää, kourallinen. Toisaalta, minkä ikäinen on aikuistubettaja? Itse luen aikuistubettajat päälle kolmekymppisiksi. Ovatko yli 40-vuotiaat sittenkin keski-ikäisiä tubettajia?

Keski-ikäistä jännitti, pelotti ja nolotti ajatus itsensä kuvaamisesta videolle. Ensimmäisestä videosta tulikin kauhea. En osannut käyttää editointiohjelmaa, en tiennyt äänen hallinnasta mitään. Mahdollinen palautekin jännitti. Hirvitti, kun oli oman naaman laittanut niin avoimena esille. Sitten sanoin itselleni: "minä olen tällainen". 

Valokuvat itsestäni ovat useimmiten ns. kauniita, näytän niissä paljon paremmalta kuin elävässä elämässä. Nimitän niitä lohtukuviksi. Video on paljon armottomampi, se näyttää kohdallani keski-ikäisen naisen, väsyneenä. Se paljastaa maneerit. Silti ihastuin videon rehellisyyteen, vaikka samaan aikaan kauhistelin kaikkia tapojani ja ilmeitäni.



Keski-ikäistä naista harmittaa, koska hän ei osaa tehdä niin hyvää jälkeä kuin haluaisi. Haluaisin tehdä laatua, pitäisi olla 4k-kamera, MacBookini hajosi, eli nyt juuri ei ole edes konetta (tässä olisi Applelle erinomainen sponssauksen paikka, voisin ottaa MacBook Pron 15" retinanäytöllä, kiitos!), pitäisi olla toinenkin mikrofoni. Laitetaanko perään vielä, että pitäisi meikata enemmän, jotta näyttäisi paremmalta, puhua sujuvammin ja jättää ilmeilyt sikseen.

Vaan miksi kaiken pitäisi olla viimeisteltyä? Ei itse asiassa pidä eikä tarvitse vaan saa olla juuri sitä mitä on. Vaikka silti voisi tehdä hiukan paremmin...

Niin, minun vloggaamiseni alkoi poikani ehdotuksesta ja innosta opetella uutta. Vloggaaminen on kivaa ja opettavaista. Se on tietynlainen tutkimusmatka omaan itseen. On mukavaa ainakin yrittää verkottua muiden samasta asiasta kiinnostuneiden kanssa.

Korostettakoon vielä, että en väheksy bloggaamista, teen sitä itsekin. Luen mielelläni blogeja vaikka toivonkin meidän keski-ikäisten löytävän enemmän videonkin suuntaan. Ei vloggaamisen ja bloggaamisen tarvitse sulkea toisiaan pois.

Tämän vuodatuksen herätti Hanna Liimataisen kirjoitus LinkedIn'ssä, johon taas törmäsin tägillä #aikuistubettaja Twitterissä. Kannattaa lukea. Aivan asiaa ja jos kiinnostus vlogien ihmeelliseen maailmaan herää, Liimataisen tekstistä löytyy myös vinkkejä tubettamiseen.

Entä sinä? Miksi sinä vloggaat? Tai miksi et vloggaa?


 

10 kommenttia

  1. En vloggaa. Enkä edes ole seurannut vlogeja. Ei ole toistaiseksi aika eikä kiinnostus riittänyt. Syksystä asti olen ollut aktiivinen Snapchatissa. Se on sopinut hyvin, koska ei tarvitse käyttää aikaa videoiden käsittelyyn. Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on Snapchat, ja siellä on hauskoja ne filtterit. Muuten se on jäänyt käyttämättä.
      Kiitos kommentista ja kivaa sunnuntaita sulle!

      Poista
  2. Mulle Snapchat on ihan uusi juttu, enkä ole niihin tutustunut. Lähinnä kyse on siitä, että lasten harrastusrumban keskellä aikaa EI riitä kaikkeen, ja kaikkea ei voi saada.

    ELi koska luen blogeja, jätän vloggauksen suosiolla muille....esim sinulle. Kyse on kai valinnoista....:)

    Osaat esiintyä hyvin, tosi luonnollinen ote sulla! Jatka hyvää työtä :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ymmärrän oikein hyvin ajan rajallisuuden, Elisa. Itselläni kun ei ole enää pieniä, niin aikaa jää enemmän.

      Kiitos, sanoit nätisti mutta en minä esiintyä osaa :). Minä olen... tavallinen :), ja tuo sanottuna positiivisesti.

      Poista
  3. Hyvä video!
    Olen joskus miettinyt, että pitäisiköhän kokeilla vloggaamista. Esteenä on lähinnä se, että valmiista videosta tuijottelen aina järkyttyneenä kaksoisleukaani ja koen suurta himoa painaa delete-näppäintä :)

    Töissä olen tehnyt jonkun verran tubepätkiä ja se on aivan ylivoimaisen kätevä ja nopea tapa näyttä muille miten joku juttu tehdään ja miten joku toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä, se ON kivaa. Voi kuule, älä siitä kaksoisleuasta välitä. Juuri sanoin eilen tavatessa Tätejä, MammaPian ja Hellapoliisin, että on lohdullista katsoa videoita ja tuntea sellaista yhteenkuuluvuutta ihan vieraiden kanssa siitä, että me ollaan naisia ja meillä on muillakin kaksoisleukaa ja on sitä ja tätä. Meistä kukaan ei ole ns. täydellinen siinä mielessä. Muuten sitten tietenkin ollaankin täydellisiä ;). Ja tiiätkö, kun sen ekan videon on latassut ilmoille, se pahin järkytys menee ohi ja siihen tottuu.
      Suosittelen, äkkiä tekemään ja julkaisemaan :)! Kerran sulle on se tekoprosessi jo tuttu, niin kynnys on ainakin siltä osin matalampi ;)

      Poista
  4. Minulla on vielä pitkä matka vloggaamiseen, vaikka sitä välillä mietinkin. Mutta taidan olla niin kärsimätön, etten jaksa vlogeja katsella, saatikka niitä itse tehdä : ) Sinulle se sopii aivan huipusti. Itse näen tulevaisuuden yhdistelmänä liikkuvaa kuvaa, tekstiä ja kauniita kuvia. MIten ne sitten nivoutuukaan toisiinsa on asia erikseen? Tapasin erään henkilön jokin aika sitten ja hän kertoi alkaneensa pikkuhiljaa tutustumaan LinkedInniin. Facebook, twitter, instagram, blogit, puhumattakaan snapchat tai periscope olivat hänelle kuulemma vielä liikaa. Huikkasen siinä meinasi kakisuttaa, että kuinka erilaisissa tilanteissa me olemmekaan. Toisaalta sehän on se elämän suola - erilaisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei yhtään huono juttu tuo liikkuvan kuvan, tekstin ja still kuvan yhdistelmä. Tämä munkin on oikeastaan sitä. Blogi on vlogin tukena. Videoihinkin voi yhdistää tekstiä ja still kuviakin, se voi olla sitäkin. Mutta minä tykkään pitää tämän blogin kuitenkin siivellä, ihan siksi, että tosiaankaan kaikki eivät ole vielä vlogielämän kannattajia :). Ja kyllä, ei meidän kaikkien tarvitse yhtä aikaa hypätä YouTuben maailmaan tai Snappiin.

      Just kommentoinkin Ladylle uudemmassa postauksessa, että oon miettinyt, että videot pitäisi pitää max 5 min pituisena, se olisi ihan ehdoton maksimipituus. Tosin se tuplautuu, jos yritän välillä tehdä enkuksi höpinät perään, mutta eipä niitä muutenkaan tarvitse kokonaan katsoa, jos aihe ei kiinnosta.

      Kokeilepa tehdä itse, siihen jää koukkuun ja kohta ihmettelet, että miksi et aloittanut jo aiemmin :D

      Poista
  5. Voi ei! Ihan turhaan harmittelet sillä sinua on ilo kuunnella ja katsella. =) sinulla on kaunis soinnillinen äänikin. Toisin kuin meikäläisellä. =) Luulen aina että minun puheääneni on matala mutta kun kuulen jostain ääneni videolta tms niin se onkin ihan pelkkä piipitys. =D Sun äänikin on naisellinen niin kuin koko nainen on. =) Kaikki hyvin siis. Jatka vaan, sua jo kaivataan. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinä ihana Una <3! Kiitos! Mutta tiiätkö, omaa ääntään oikeasti tottuu kuuntelemaan vaikka kyllä muakin hirvittää mun sössötys. Mullahan on tuollainen kevyt s-vika plus vielä narahtelen hetkittäin, kun ääni on selvästi väsynyt. Vaan minäpä olen ottanut näköjään lempilausahduksekseni tuon "ei se haittaa". Huomasin senkin videoilta 😄

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!

Back to Top