Taidenäyttelyssä tyttären kanssa

Keskiviikko oli hyvä päivä. Touhua töissä, töiden jälkeen treffit maailman ihanimman nuoren naisen kanssa ja illan päätteeksi toiset treffit ystävän kanssa.

Maailman ihanin nuori nainen on tietenkin tyttäreni. Meillä oli hattutreffit. Kyllä vain. Hain hattuasiaan tukea ja turvaa tyttäreni rohkeudesta tyyliin "hatut päähän ja kaupunkiin". Kävelimme Kansallismuseon kulmilta Kruununhakaan Galleria Oodiin perhetuttavamme Seija Kuokkanen-Väyrysen taidenäyttelyä katsomaan. 



(osaisiko joku muuten kertoa, miten tuon videoikkunan saisi vähän isommaksi, kun se on tässä upotettuna?)

Matkalla Kruununhakaan ei tullut vastaan ainuttakaan hattua pitävää naista. Ei myöskään palatessa Kaisaniemen kautta rautatieaseman ohi Vltavaan syömään. Itse asiassa näytti, että olimme Helsingin keskustan ainoat hatulliset naiset koko iltana. Lippistä tai pipoa ei tässä kohtaa hatuksi lasketa.

Hatut ovat nyt muotia, niitä näkee joka muoti- vaatekatalogissa, mutta kaduille saakka ne eivät vielä ole päätyneet. Minusta se on sääli, sillä hattu on varmasti yksi helpoimmista ja nopeimmista keinoista lisätä ulkoasuun aimo annos tyylikkyyttä.

Ja ajatelkaapa kuinka helposti bad hairday selättyy hatulla. Naisen ei edes tarvitse riisua hattua sisätiloissa. Suosittelen!

Nyt joukolla hattukauppaan, ja jos hattu jo kaapin perältä löytyy, niin rohkeasti se käyttöön. Jos minä rohkenen, rohkenette te muutkin :)!


Back to Top