Päivitetty frisyyri

Onpa ollut hieno viikonloppu. Perjantaina oli lyhyt työpäivä ylityötuntien ansiosta, to-pe pitkä hyvinnukuttu yö, ihanan hidas aamu (vaikka loppujen lopuksi kiire tuli niin kuin kaikkina aamuina), kampaajalla pistäytyminen, puhumattakaan auringosta ja lämmöstä. Luultavasti vuoden paras perjantai. Lauantaina kävin ystävän kanssa Torronsuolla ottamassa muutaman kuvan. Heräsin neljältä, kyllä vain, viikonloppuna ja ihan vapaaehtoisesti! Mutta se aamu-usva oli sen arvoinen. Ja auringosta ja lämmöstä saamme nauttia yhä vain!

Tosiaan, olen parin viikon ajan miettinyt kampaajalla käyntiä. Syyskuun alkuun oli aika jo varattuna, mutta tänään en enää malttanut vaan töihin mennessä piipahdin alakerrassa kysymässä pääsisinkö, löytyisikö aikaa. Löytyi, voi onnea! En nimittäin saata luottaa itseeni, etten saksi itse, kun moisen hullutuksen päähäni saan. Varsinkin, kun mielessä oli 20-luvun Bob style. Kurkkaa vaikka Essie Davis / Neiti Fisherin etsivätoimisto tämän linkin takaa. Tai ihana Louise Brooks.

Nyt minulla on sitten lyhimmät hiukset lähes 15 vuoteen ja ah, tykkään! Vaikka minulla onkin melko, omasta mielestäni siis, isot kasvot, ei tuo välttämättä ehkä ole paras mahdollinen malli, mutta se oli niitä "kun minä haluan" -juttuja. Harmikseni hiukseni ei ainakaan näin juuri leikattuna tottele laisinkaan tai en vain osaa kääntää latvoja sillä tavoin nätisti, että ne kääntyisivät söpösti poskille.
Entä mitä menin tekemään eilen illalla, kun katselin itseäni peilistä... Leikkasin otsiksen, vaikka olikin tarkoitus kasvattaa. Noh, en leikannut kuin puoli senttiä, mutta en tiedä lipesikö sakset vai mitä tapahtui, mutta nyt otsis on lyhyempi kuin oli tarkoitus. Mutta tekevälle sattuu, mitä tuosta :).

Tykkään tästä kuvasta kovin, koska ryppyni näkyvät selvästi.
Tiedän, useimmat niistä haluavat kaikin mahdollisin tavoin päästä eroon, mutta minä pidän omistani.
Välillä tykkään tehdä kuvista tällaisia vanhanoloisia, jos se vain kuvaan sopii.
Huopahatun ostin Your Facesta ja tykkään mahdottomasti!
Olen se päässä vain niin tyylikäs, etten tiedä osaanko ollakaan...

Ai kukako hiukseni leikkaa? Salon Vuokko Mattila ja Heidi. On muuten tarkka ja hyvä leikkaaja. Suosittelen lämpimästi, ellet ole vielä vakiokampaajaasi löytänyt.

Torronsuolla oli tämän näköistä:





Tänä viikonloppuna kuulokkeissani on soinut aika monta kertaa Amy Macdonaldin Don't tell me that it's over (linkki vie Spotifyihin).
Back to Top